Joskus vaan pitää antaa olla

Moi!
 Tässä on vähän kertynyt tätä aikaa, sori siitä. Ei vaan oo ollu intoa, ja nuketkin on ollut paljon vaan kaapissa. Ei vieläkään oikeen tunnu siltä, että pääsisin takaisin siihen intoon, mikä mulla on ennen ollut, mutta kesällä varmaankin sitten. Koittakaa kestää... Seuraavan viikon perjantaina olen kylläkin menossa magatapahtumaan Taidetehtaalle Amyn ja Yuan kanssa, sinne mukaan tulee Dana, koska neiti vaan on kaikkein mieluisin nyt. Ja kohta tämäkin neiti "täyttää" vuoden... ;D

Kesällä ollaan menossa viikoksi Tanskaan, lähetään mun syntymäpäivänä eli 6.6. En välttämättä ota nukkeja mukaan, koska musta tuntuu, että tarviin sen loman ihan vaan ittelleni, mutta maisemakuvia ym. on kyllä sitten tulossa! Ja Italiaan mennään EHKÄ syyslomalla!! ♥ Siihen tosin on aikaa... Ja isä ehdotti, että mennään kenties kesällä n. 3 päiväksi johonkin isoon kaupunkiin esim. Lontoo, Pariisi, Barceloona (jos se ees kirjotetaan noin) ja Roomaan mennään sillon kun ollaan Italiassa. :)

Toivottavasti pidätte kuvista!
 



Anything could happen

Moi! Ja hyvää pääsiäistä, joka ei kyllä ole vielä alkanut, mutta...
Tiedättekö sen tunteen: tää kaikki on muuttunu, tietyt ihmiset on hylänny ja uudet ihmiset on takasin ja osa ihan uusia? Sellanen mahtava tunne, että hei, on tapahtunu niin paljon kaikkea, on ollut huonoja päiviä, mutta niistä on selvitty, vaikka tilanne muuttuu? En tiiä saitteko kiinni tosta ajatuksesta, mutta mulle kävi tänään niin kun Amy kyytsäsi mua kotiin mun pyörällä. Sellanen hieno "valaistuminen". Tää postaus on omistettu kaikille, jotka on kokenut saman!