Anything could happen

Moi! Ja hyvää pääsiäistä, joka ei kyllä ole vielä alkanut, mutta...
Tiedättekö sen tunteen: tää kaikki on muuttunu, tietyt ihmiset on hylänny ja uudet ihmiset on takasin ja osa ihan uusia? Sellanen mahtava tunne, että hei, on tapahtunu niin paljon kaikkea, on ollut huonoja päiviä, mutta niistä on selvitty, vaikka tilanne muuttuu? En tiiä saitteko kiinni tosta ajatuksesta, mutta mulle kävi tänään niin kun Amy kyytsäsi mua kotiin mun pyörällä. Sellanen hieno "valaistuminen". Tää postaus on omistettu kaikille, jotka on kokenut saman!
 



Muistojen vanki

Hei!

 

Täällä taas, ja tällä kertaa se pieni, yksi osainen kuvatarina! Suosittelen lukemaan Danan menneisyyden (joka löytyy Danan sivuilta) ennen tämän lukemista, mutta ei se ole välttämätöntä!

Sain idean pari viikkoa sitten, kun luin omia postauksia kesältä, ja törmäsin tähän postaukseen. Ajattelin sitten tehdä saman tapaisen.

 

Puhuu, ajattelee, *tekee*

 

Dana: *nukkuu levottomasti*

Dana: *pyörii* Randy....missä...EI!

*säpsähtää hereille*

Dana: En jaksa enää näitä painajaisia!

Dana: *nousee* Pakko saada juotavaa.

Dana:*juo* En enää kestä näitä painajaisia, niiden on loputtava!

Dana: Susanille on aina helppo puhua. Kai?

Dana: Se nukkuu....

Dana: Aih! *käpertyy maahan*

Dana: Randy! Ota kiinni jos saat! *naurua*

Dana: Apua! Auta! Randy!!?

Dana: Tarvitsen happea. 

Dana: Miksen muista menneisyyttäni?

Dana: Kyllähän minä tiedän, että muistinmenetykseni johtuu väkivallasta, minua satutettiin...

Dana: Mutta miksi? Ja miksi tunteeni ovat niin sekavat?

Dana: Erityisesti siihen poikaan. Ra... mikä se taas olikaan?

Dana: Randy! Niin, Randy... *vaivaantunut olo*

Dana: Miksi minulle kävi niin?

Dana: Saankohan koskaan tietää?